Paska viikko takana. Ihan vitun paska viikko.
Körde lähti viime lauantaina työmatkalle tuhansien kilometrien päähän. Alkuviikon kuuntelin, kuinka hän kertoi touhuistaan paikallisella strippiklubilla. Pienet, tummat naiset (Körden naisihanne) piirittivät Kördeä, halusivat ottaa yhteiskuvia ja kosketella häntä.
Oli kiva kuunnella, kun Körde sanoi, että olisi ollut niin helppo saada seksiä (ilmaiseksi). Mielikin teki, koska kuinkas muuten, kun puolialastomia naisia pyörii kimpussa. Koko ajan piti hätistellä, että älä koske.
Kuuntelin itku kurkussa ja mietin, että ehkä Körde vaihtaa minut pieneen aasialaiseen naiseen.
Sama toistui seuraavana iltana. Sillä erolla, että nyt joku nainen oli lähtenyt Körden perään ja tullut hotellille asti tarjoamaan seuraansa oikein ilmaiseksi. Körde ei ollut suostunut.
Seuraavana päivänä meni täydellisesti hermot, kun kuuntelin, miten Körden työkaverit olivat ostaneet pilkkahintaan paikallisilta seksiseuraa. Sanoin Kördelle, että te siellä sujuvasti käytätte hyväksi ihmiskaupan uhreja enkä voi sietää sellaista käytöstä.
Saimme lopulta ihan asiallisen keskustelun tuosta aikaiseksi, ja tilanne rauhoittui.
Sitten oli muutama päivä rakkauspöhinää, vaaleanpunaisia laseja ja ties mitä keijupölyä.
Kunnes.
Kuten arvata saattaa.
Tapahtui jotain, mistä Körde loukkaantui. Mies veti liinat kiinni, muuttui kylmäksi ja vetäytyi. Ja niin kuin joka ikinen kerta aiemmin, en ihan tiedä, mitä tapahtui.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun pari Körden lähettämää viestiä katosi bittiavaruuteen. En vastannut viesteihin, koska mitään viestejä ei tullut perille. Tähän päälle en vastannut Körden puheluun, koska olin juuri bussissa matkalla siskoni luokse.
Ilmeisesti nämä yksittäiset asiat yhdessä olivat liikaa. Selitin myöhemmin omalta osaltani tilanteen ja toivoin, että voisimme soittaa eilen eli lauantaina. Körde ei reagoinut viestiini mitenkään eikä vastannut puheluuni. Hän laittoi vain viestin, että on veljensä kanssa syömässä ja että soitellaan joku toinen päivä.
Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.
Olen ollut koko viikonlopun tosi ahdistunut. Tiedän, että en todellakaan ole mikään täydellinen ja teen virheitä, mutta ansaitsenko kuitenkaan tällaista kylmää kohtelua. En minusta. Tai en tiedä. Ehkä olen vain niin vitun paska, että en itse edes tajua, miten paska olen.
Olen pyytänyt Kördeä monta kertaa sanomaan suoraan, jos häntä vituttaa tai olen tehnyt jotain väärin. Että hän voisi vaikka viestiin laittaa, että nyt meni hermot, palataan muutaman päivän päästä. Mutta tällainen vetäytyminen ja hiljeneminen on tosi raskasta, kun jään murehtimaan ja miettimään, mikä toisella on.
Siskoni oli sitä mieltä, että mies tekee tuon tarkoituksella ja kiusaa minua tahallaan. En tajua, miten jaksat tuollaista alistamista. Olet liian kiltti. Minä olisin jo lyönyt miestä.
En tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä. En jaksaisi taas yrittää ratkaista tätäkin juttua ja pahoitella asioita. Enhän edes tiedä, onko Körde oikeasti suuttunut jostain vai kuvittelenko kaiken. Ehkä häntä ei vain nyt kiinnosta olla minuun yhteydessä.
Aina kun tulee näitä keissejä Körden kanssa, palaan siihen ajatukseen, että ansaitsen huonoa kohtelua ja jonkin rangaistuksen. Menihän elämästäni noin 40 vuotta sillä ydinuskomuksella, että minua pitää rangaista, koska olen tehnyt jotain pahaa. Olen päässyt tuosta ajatuksesta jo tosi paljon irti, mutta näköjään se elää ja voi hyvin jossain syvällä sisimmässäni.
]]>
